Arvoisat kunniajäsenet. Hyvä juhlaväki.

Kuusikymmentä vuotta on kunnioitusta herättävä toiminta-aika mille tahansa yhdistykselle, ei vähiten venekerholle, joka on koko tämän ajan pitänyt yllä aktiivista toimintaa ja toteuttanut sen täysin omasta piiristä löytyneiden resurssiensa varassa.  Niille kuulijoille, jotka eivät välttämättä tiedosta mitä tällä tarkoitan, todettakoon, että Espoon yli 20 pursiseurasta ainoastaan muutama toimii täysin omavaraisella pohjalla. Otaniemen venekerho on yksi näistä.  Yleisin toimintatapa on se, että kaupunki pitää yllä satamaa ja pursiseura tai -seurat vastaavat sen puitteissa tapahtuvasta toiminnasta.  Otaniemen venekerhon kohdalla myös satama ja telakkatoiminnat kuuluvat yhdistykselle.

Yhdistys perustettiin aikoinaan hyvin pienimuotoisena tukemaan Otaniemen alueelle 60-luvun alussa työn perässä muuttaneiden ja asumaan asettuneiden ihmisten veneilyharrastusta. Ensimmäinen satama tai laituri oli Retuperässä tästä muutama sata metriä etelään. Sittemmin yhdistys on vuosien saatossa kasvanut ja muuttunut yleishyödylliseksi veneilyseuraksi, jolla kuitenkin on edelleenkin hyvin tärkeä merkitys Otaniemen alueen yliopisto- ja tutkimuslaitosyhteisön merihenkisissä harrastuksissa. Tulemme kuulemaan illan mittaan vielä seuran historiaan painottuvan eri esityksen, joten en tässä lähde paneutumaan siihen sen syvällisemmin.

Omalta osaltani haluan sen verran kuitenkin kertoa, että Otaniemi liittyy myös omiin lapsuusaikojeni muistoihini. Vietin täällä kouluikäisenä kesiäni 50-luvulla. Kesäpaikkamme sijaitsi Kalanokassa, joka on heti Lehtisaaren sillan takana nykyisten toimistokolossien vieressä. Silloin myös aloitin veneilyn pienellä puisella 5-metrisellä keskimoottoriveneellä, jossa oli Kipinä-merkkinen 3-hp kaksitahtimoottori. Ostin sen paikalliselta kalastajalta, jonka renkinä olin muutamina kesinä. Paitsi kalastusta kesäisiin muistoihini liittyy oleellisesti juhannusjuhlat, jotka järjestettiin teekkarien toimesta aika lailla nykyisen satamamme alueella. Niitä seuraamaan saapui suuri joukko ihmisiä myös veneillä lähialueilta koivunlehvät koristeena, mikä oli mieleenpainuva näky.

Vaikka opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa 60-luvun alkupuolella niin opiskeluaikana en Otaniemessä juuri käynyt, koska korkeakoulun aktiviteetit sijaitsivat silloin vielä pääosin Helsingin keskustassa. OV:n alkuaikoja en siten päässyt näkemään. Työelämä vei sitten muualle ja vasta 80-luvun lopulla tänne palattuani liityin seuraan, joka silloin juuri laajensi toimintaansa rakentamalla uutta satamaa Retuperän rinnalle.  

OV:n toiminta on ollut historian saatossa varsin monipuolista. On oikeastaan yllättävääkin, että kerhon veneistä 10 % on pysynyt purjeveneinä, vaikka sataman sijainti ei purjehtijoita suosikaan. Hyvä yhteishenki ja laaja-alainen ymmärrys veneilykulttuurin eri osa-alueista on ollut seurassa aina vallitsevana.  Veneilyyn liittyvät harrastukset ovat varsin monipuolisia, ulottuen veneilyn ohella merihenkisiin oheisharrastuksiin kuten veneiden rakentamiseen, kalastukseen, sukeltamiseen, meriluonnon seuraamiseen jne.

Sekä purje-, että moottorivenepuolella on ollut varsinkin aikaisempina vuosikymmeninä myös merkittävää kilpailumenestystä ja piirissämme on kuuluisia matkaveneilijöitä, joiden edesottamuksia olemme saaneet seurata lehtien välityksellä.

Veneiden katsastuksella ja koulutustoimintaan liittyvillä toiminnoilla olemme pyrkineet antamaan jäsenistölle mahdollisimman hyvät eväät turvalliseen vesillä liikkumiseen. Aika ajoin myös junioritoiminta on ollut varsin aktiivista ja on jälleen ilokseni nostamassa päätään hiljaiselon jälkeen.

Veneiden telakointiin ja kausihuoltoon liittyvät toimenpiteet on kerhossa hoidettu perinteisesti varsin omatoimisesti, mihin on antanut hyvän mahdollisuuden kerhon piirissä oleva monipuolinen ja tasokas tekninen osaaminen.  Tämä on myös ollut eräs kantava voima kerhon menestykkäässä toiminnassa vuosikymmenten saatossa, koska suurin osa vaadittavista rakennus-, huolto- ja kunnossapitotoimista on voitu tehdä talkootyönä ammattitaitoisella työvoimalla.

Viimeisen 10 vuoden aikana toimintaamme on haitannut epävarmuus ranta-alueen uudelleen kaavoituksen osalta, mikä on liittynyt Otaniemen alueen kehittämiseen. Ensimmäinen uusi kaava, joka laadittiin kymmenkunta vuotta sitten, olisi edellyttänyt sataman siirtoa parisataa metriä etelämmäksi ja nykyisestä telakointitoiminnasta luopumista. OV:n rooli olisi sen myötä muuttunut itsenäisestä toimijasta kaupungin sataman operaattoriksi. Kaava ei kuitenkaan onneksemme tullut hyväksytyksi johtuen Servinniemen alueen uudelleen kaavoituksesta, jossa rakennusmassaa vähennettiin ja luontoarvoihin kiinnitettiin enemmän huomiota.

Tarina kertoo, että erään teekkarin ikkunasta sisään tullut liito-orava käynnisti luontoarvion, jonka tuloksena alueelta löytyi merkittävä liito-oravakanta. Saattaa olla, että saamme kiittää oravia siitä, että silloin aikoinaan kaavaa ei lähdetty toteuttamaan ja emme joutuneet muuttamaan tältä paikalta. Tällä hetkellä ollaan jälleen kaavoituksessa alkuasetelmissa ja meillä on toivoa siitä, että satama ja telakka voisivat säilyä tällä samalla kohdalla, joka on rantaviiva huomioiden se luonnollisin paikka alueella.

Otaniemen venekerhossa on tällä hetkellä 174 jäsentä, meillä on rekisterissä 57 moottorivenettä ja 7 purjevenettä.  Jäsenmäärä samoin kuin veneiden määrä on jonkin verran laskenut viimeisten vuosien aikana. Syynä on jäsenistön ikääntyminen ja veneilyharrastuksen luonteen muuttuminen, mm. vuokraveneilyn voimakas lisääntyminen. Jäsenmäärä on kuitenkin melkein kolminkertainen veneiden lukumäärään nähden. Useat ovat pysyneet jäsenenä, vaikka ovat luopuneet veneestään tai väliaikaisesti lopettaneet veneilyn. Tämä on mielestäni merkki OV:n erinomaisesta yhteisöllisyydestä. Tänne kerran tulleet haluavat myös pysyä.  On ollut erinomaisen hienoa havaita, että jäsenistö on alkanut myös nuorentua ja seuraava sukupolvi on löytänyt meren ja sen mukanaan tuomat rentoutumis- ja harrastusmahdollisuudet.  

Hyvät OV:läiset!
Yhdistyksemme tilaa voidaan luonnehtia tänä päivänä hyväksi, osin jopa erinomaiseksi. Vuosien saatossa sen ovat aikaansaaneet monet aktiiviset OV:läiset pyyteettömällä työllään yhdistyksen hyväksi.  Minulla on ilo ja suuri kunnia muistaa muutamia heistä tässä tilaisuudessa.  Hallitus on myöntänyt kaksi kultaista ansiomerkkiä.

Antti Louhio

Antti on meidän kaikkien tuntema telakkamestari, joka on vastannut siitä, että veneet saadaan telakoitua asianmukaisesti ja että telakan moninaiset toimet sujuvat kitkatta. Antti on myös ystävällisellä persoonallaan vaikuttanut siihen, että OV:ssä on mukava olla ja työskennellä oman paatin kimpussa, kun asiantuntevia neuvoja on aina saatavissa. Minulla on ilo ojentaa sinulle seuran kultainen ansiomerkki no 9.

Juhani Jokela

Jussi on satamakapteenina vastannut sataman tekniikan kehittämisestä ja ylläpidosta sekä venepaikkojen jaosta. Jussi on myös vastannut sataman ympäristöasioista ja saanut ne todella mallikkaaseen kuntoon. Jussin kädenjälki näkyy useimmissa OV:n kehittämishankkeissa, joissa hän on toiminut käytännön veturina työtuntejaan säästämättä. Minulla on ilo ojentaa sinulle seuran kultainen ansiomerkki no 10.

Seremoniamestari pyytää kommodorilta puheenvuoroa:

Hallitus on aiemmin erillisessä kokouksessa myöntänyt lisäksi vielä yhden kultaisen ansiomerkin.

Aarne Halme

Olet seuran pitkäaikaisena kommodorina luotsannut meitä innostavasti epävarmojen aikojen läpi. Yhteistyö niin jäsenten, Otaniemi-yhteisön, Espoon kaupungin kuin muiden pursiseurojen kanssa on sujunut erinomaisesti. OV on esimerkillisen yhteisöllisesti toimiva elinvoimainen seura, joka operoi edelleen itsenäisesti satama- ja telakka-aluetta Espoon ytimessä. Minulla on ilo ojentaa sinulle seuran kultainen ansiomerkki no 8.

Kommodori jatkaa puhettaan:

Hyvä juhlaväki! 
OV täyttää tänä vuonna kunniakkaat 60 vuotta. Sitä on tänään tarkoitus juhlia. Emme tiedä miltä maailma näyttää toisen samanlaisen rupeaman jälkeen, mutta siitä olen varma, että silloinkin ihmiset nauttivat merestä ja veneilystä ja OV:n lippu on näkyvästi esillä.  Toivotan kaikille viihtyisää ja muistorikasta iltaa!